Vedic Art -taidemenetelmässä on tausta-ajatuksena, että jokaisella meistä on luovat voimat ja luovuuteen tarvittava tieto syntymästä alkaen. Maalaaminen on tärkeä keino tämän sisäisen tiedon löytämisessä ja avaamisessa. Maalaamisen myötä luovat voimavarat tulevat käyttöön taiteen tekemisessä mutta myös elämässä. Tämän olen todennut hyvin omakohtaisesti. Seuraavat seitsemän kohtaa eivät ole Vedic Artin oppeja, vaan omakohtaisia havaintojani siitä, miten taiteen tekeminen voi opettaa myös arkielämään rentoutta, läsnäoloa ja itsemyötätuntoa. Muun muassa.
Nyt listasta tuli tämännäköinen. Ensi viikolla siihen saattaisi tulla erilaisia teemoja, koska asiat aktivoituvat arjessa miten milloinkin. Avaan jokaista kohtaa hieman.
Aloita vaan jostain, loppu seuraa mukana
Aloittaminen on usein minulle vaikeaa, varsinkin, jos asia on vielä hieman epämääräinen, ja tiedän sen hoitamisen vaativan ponnisteluja. Vedic Artissa on useampi tapa aloittaa maalaamaan, vaikka ei vielä tiedä, mitä on tekemässä. Yksi keino on piirtää viivaa. Tai toinen on ottaa vain jotakin väriä, joka juuri sillä hetkellä vetää puoleensa. Arjessa viivan piirtäminen voisi tarkoittaa esimerkiksi kalenteriin todo-listan rentoa tekemistä mahdollisimman pienistä tehtävistä tai osa-askelista kohti jotakin suurempaa tavoitetta. Tai aloittamista mieluisimmista tehtävästä, sellaisesta, jota kohtaan tuntee juuri nyt suurinta vetoa. Tai tehtävään käytettävän ajan laskemisesta minimiin, esimerkiksi varttituntiin (jonka jälkeen saattaa huomata, että se onkin vienyt mennessään kuten maalaaminen.)
Hyväksy keskeneräisyys
Minulla useat maalaukset ovat pitkään keskeneräisiä. En ota siitä paineita. Tietoisella tasolla en pysty useinkaan sanoittamaan, mikä niissä on kesken. En vain ole tyytyväinen. Teos saattaa olla joskus vuoden päivät seinälläni, josta sitä sitten katselen. Sitten joku kaunis päivä tulee ahaa-hetki, ja tiedän, mitä se kaipaa tullakseen valmiiksi. Arkielämässä monet asiat ovat kesken. Mikä loppujen lopuksi tulee täysin valmiiksi elämän tasolla? Asiat muuttuvat, tunnekokemukset vaihtuvat alati. Sen hyväksyminen tuo minulle tyytyväisyyttä ja armollisuuden kokemusta. ”Nyt on näin”. ”Tämäkin on pian ohi”.
Vaikka sinulla olisi tavoite mielessä, ole valmis sen täydelliseen muutokseen
Vedic Artissa opitaan luomaan kuvia ilman tavoitetta. Tavoitetta toki pitää olla sen verran, että ryhtyy maalaamaan. Muutenhan se jäisi tekemättä. Mutta liikkeelle ei lähdetä vaikka siitä ajatuksesta, että nytpä maalaan kauniin maiseman olohuoneen tauluksi. On vapauttavaa, kun ei tiedä, mitä siitä maalauksesta tulee. Elämässäkin voi suunnitella asioita, luoda tavoitteita, haaveilla. Ja sitten unohtaa ne, ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Ja tarvittaessa muuttaa mieltä.
Luota tekemisen prosessiin
Ilman tavoitetta maalaaminen tekee maalausprosessista elävän, muuntuvan. Jos teosta kääntelee ja katselee eri näkökulmista, voi siitä löytyä aivan uusi yksityiskohta, jota voi lähteä seuraamaan. Ja teos saattaa muuttua täysin. Elämäni risteyskohdissa olen tehnyt valintoja, jotka ovat tukeneet haaveideni toteutumista. Tiukkoja tavoitteita en ole koskaan elämälleni asettanut, ja sen myötä tavoitteisiin pyrkiminen ei ole mielestäni ollut pakonomaista, vaan uteliasta tutkimista ja avoinna olemista uusille tuulille. Olen pyrkinyt luottamaan elämänprosessiin, siihen että ”kaikki menee aina jotenkin”. Koska miten muuten voisi käydä?
Älä ota sitä vakavasti
Maalatessani leikin ja kokeilen. Ajattelen, että koska en ole vakavasti otettava taitelija, minulla on lupa tehdä mitä haluan. (Niin on toki myös vakavasti otettavalla taiteilijalla!). Voin tehdä kaunista tai rumaa, fiksun näköistä tai todella naivia. Voi, tässä huomaan, että tämä on osa-alue, josta tarvitsen vielä paljon oppia työelämääni. Olen tehnyt ehkä muiden silmissä rohkeita ratkaisuja siirryttyäni uusille urille kolme kertaa työurani aikana. Pyrin keveyteen sekä leikkimielisen tutkivaan asenteeseen. Aika ajoin kuitenkin huomaan, että luterilaisen työmoraalin omaava egon ääni nalkuttaa minulle ahkeruudesta ja järkevyydestä. Otan tuon tunteen vastaan mutten liian vakavasti.
Kuuntele intuitiotasi
Maalatessani ”ei tietämisen” -tila johtaa intuition kuulemiseen. Tilaa on hieman hankalaa sanoittaa mutta koen, että tuolloin canvaalle nousee kuvia ikään kuin sielustani, syvemmältä tasolta, ikään kuin yhteisestä luomisen lähteestä. Tietoinen mieleni astuu sivuun, ja antaa kädelle luvan reagoida, ja kulkea hetken mielijohteesta, tarttua väreihin ajattelematta, miten ne sointuvat yhteen. Arjessa intuitioni kuunteleminen perustuu myös meditoinnin tuomaan kokemukseen mielen ja kehon yhteydestä. Ja siihen, etten usko kaikkea mitä tietoinen mieleni ja sisäinen puheeni minulle syöttää. Kuuntelen kehoani, ja sen reaktioita ja tunnetiloja. Sitä, mitä kehoni kertoo minulle ajatusteni ja tunteitteni synnyttämistä reaktioista erilaisissa tilanteissa.
Luota luovuuteesi
Maalaaminen sujuu, kun luotan siihen, että kaikki mitä teen on oikein. Kukaan ei tule sanomaan minulle, että tuo väri on väärä, tai olisitpa maalannut kukkia tuon epämääräisen töherryksen sijaan. Ja jos tulisikin, en uskoisi. Maalaaminen opettaa maalaamaan. Minun ei tarvitse oppia jäljentämään olemassa olevaa todellisuutta kamerantarkasti. Joku muu voi haluta, ja se on hienoa ja kunnioitettavaa. Minä haluan olla luova, ja tehdä omintakeisia kuvia. Vedic Artiin syventyminen johti lopulta siihen, että minulle tuli vahva tarve kokeilla vielä jotakin uutta työelämässäni. Kun lopetin toimintaterapeuttina työskentelyn ja siirryin kulttuurialan yrittäjäksi, en ollut varma, onko minusta todella luomaan uusia palveluita. Varmuus tuli nopeasti, kun uusia ideoita alkoi tulvia mieleeni. Nyt voin luottaa siihen, että mieleni ollessa avoimen utelias, leikkisä ja rento, voin olla levollisesti läsnä ja luova.
Resonoiko nämä ajatukset sinulle? Miten sinä koet omat luovuutesi voimat arjessa?
Jos haluat tietää lisää Vedic Artista kuuntele vaikka Mieluiten loisin podcastin jakso Vedic Art
